Laos – Vapaaehtoistyö

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt on vihdoin aika aloittaa kertomaan teille mun vapaaehtoistyöreissusta viime marraskuulta.

Mikä juttu?

Niille ketkä ei vielä tiedä, vietin loppu vuodesta muutaman viikon vapaaehtoistöissä Laosilaisessa päiväkodissa. Olin jo ainakin muutaman vuoden selaillut Kilroyn vapaaehtoistyömatka mahdollisuuksia ja viime kesänä vain päätin. Päätin, että nyt on aika rohkaistua ja lähteä.

Lähetin sivujen kautta yhteydenottopyynnön ja jo seuraavana päivänä puhuin puhelimessa suunnittelemassa matkaa. Tämä oli ensimmäinen matka jolle lähdin täysin yksin.

Matkasta Laosiin ja ensimmäisestä päivästä voit lukea täältä.

Päiväkoti

Herätys soi klo 7.15. Jännitykseltäni en kuitenkaan osannut nukkua ja heräilin jo 5 jälkeen. Heti herätyksen jälkeen pomppasin ylös, tein aamutoimet ja suuntasin aamupalalle. Siinä juttelin muiden päiväkodilla työskentelevien kanssa tulevasta työpäivästä. Jännitys alkoi jo tuntua mahanpohjassa, enkä olisi malttanut odottaa.

Aamupalan jälkeen otettiin pyörät alle ja lähdettiin kohti päiväkotia. Kurvattuani pihaan, kuulin jo lasten iloiset äänet ja enkä voinut muuta kuin hymyillä.

Päiväkodilla oli 3 luokkaa. 0-1 vuotiaat, 2-3 vuotiaat sekä 4-5 vuotiaat. Minä opetin vanhinta luokkaa norjalaisen pariskunnan kanssa.

Ensimmäisen päivän seurasin sivusta, mutta jo seuraavana päivänä pääsin opettamaan. Tämän viikon olin norjalaisen pariskunnan ”opissa”. He olivat olleet jo 2 viikkoa opettamassa ja minun ensimmäinen viikko oli heidän viimeinen. Seuraavalla viikolla olisi minun vuoro ottaa ohjat ja näyttää uusille miten toimia. Se oli aika jännittävää, mutta samaan aikaan olin innoissani siitä, että sain ottaa vastuuta.

Pyysin lapsia toistamaan perässä, aloitin aakkosten luettelemisen ja sain iloista kirkumista takaisin. Tämä oli ensimmäinen hetkeni lapsien opettamisessa ja edelleen se hymyilyttää yhtä paljon.

Päivänkulku 1. viikko

Klo 9

Opetus alkaa. Opetimme aakkosia, numeroita, eläimiä yms. Opetus tapahtui kuitenkin rennosti musiikin, kuvien ja leikin kautta.

N. klo 10

Lapset syövät. Ensin autoimme pesemään kädet ja sitten laitoimme ruoat valmiiksi pöytiin. Isoimmat lapset söivät omatoimisesti ulkona. Heidän ruokailun alettua, me vanhimman luokan opettajat suuntasimme keskimmäiseen luokkaan auttamaan pienempien lapsien syöttämisessä.

Se oli aika erikoinen menetelmä. Jokainen meistä otti lautasen jossa oli ruokaa ja yksi lusikka. Istuttiin lattialle, lapset juoksivat vuorotellen kenenkin luokse ja kaikki söi samasta lusikasta.

Klo 11

Ruoan jälkeen lapset palaavat luokkaan laittamaan päiväunipaikat valmiiksi. Ennen päiväunia kuitenkin pestään hampaat.

Hampaiden pesua ei ollut päiväkodilla vielä kun tulin sinne, mutta yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa pistettiin se käyttöön. Oli niin surullista huomata kuinka huono suuhygienia siellä oli. Pieni osa lapsista näytti pesevän hampaita kotona, mutta suurimmalla osalla oli lohkeilleet sekä tummuneet hampaat ja osalla oli hampaat niin huonossa kunnossa, ettei niitä käytännössä ollut enää ollenkaan.

Me rakennettiin vanhoista pillimehu purkeista kupit, jotka kiinnitettiin pahvitauluun. Kuppeihin kirjoitettiin jokaisen lapsen nimi ja siten kaikilla oli paikka omalle hammasharjalle. Päiväkoti hommasi hammasharjat ja me ostettiin hammastahnaa. (Jo alussa meille ilmoitettiin, että rahaa emme saa antaa projektille eikä lapsille. Saatiin antaa tavaroita mitä toimme kotoa tai käydä ostamassa jotain jos halusimme.) Tämä oli todella pieni sijoitus kun meitä ostajia oli 3 ja hammastahna taisi maksaa alle euron.

Lapset tulivat osissa hampaiden pesu paikalle, jotta kerkeisimme auttaa kaikkia. He olivat niin innoissaan tästä uudesta jutusta.

Päiväuni oli meidän lounastauko. Palasimme 2 tunniksi majoilukselle syömään. Sillä aikaa kävimme läpi mitä iltapäivällä tekisimme sekä teimme opetus materiaalia tunnille, esim piirsimme kuvia eläimistä, ruoasta yms.

Klo 13

Paluu päiväkodille. Iltapäivät alkoi suihkulinjaston pystyttämisellä. Kun lapset heräsivät päiväunilta, he toivat sulle repun, otit sieltä puhtaat vaatteet, riisuit lapsen, lapsi juoksi suihkuun ja laitoit likaiset vaatteet reppuun. Tämä sama tapahtuu vielä pari kertaa, jonka jälkeen sun luokse juoksee kolme märkää lasta ja sun pitää muistaa mikä oli kenenkin reppu.

Se oli aika hektistä, mutta hauskaa. Välillä oli vaan pakko nauraa kun ei edes muistanut, että sun edessä oleva lapsi on edes käynyt siinä riisuttavana. Toivoit vaan, että laitat sille oikeat vaatteet päälle. Aika hyvin lapset osasi siinä kohtaa näyttää mikä oli oma reppu.

Suihkun jälkeen oli mun lempi kohta työpäivästä. Yksi vapaahtoisista opetti/leikitti lapsia ja aina yksi tyttö kerrallaan otettiin sivuun hiusten kampaukseen. Avattiin letit ja nutturat, kammattiin hiukset ja letitettiin ne uudestaa. Se oli ihan parasta.

Klo 15.00

Työpäivä loppuu. Pyörät alle ja iloisten heippa huutojen saattelemana nokka kohti majoitusta.

Viikonloppu

Torstaina sain kiitettävän määrän aivastuksia sekä yskäisyjä kasvoilleni ja se alkoi tuntua jo illalla. Kurkku oli karhea ja niistettävää riitti. Perjantaina se oli selvää, olin vilustunut. Sairastamiselle ei kuitenkaan ollut aikaa. Perjantaina työpäivän jälkeen meitä odottaisi minibussi, valmiina viemään meidät viikonlopuksi uuteen seikkailuun. Siitä voit lukea täältä.

2. viikko

Meidän ensimmäinen viikko oli poikkeuksellinen. Normaalisti kuviossa on kaksi päiväkotia, toisessa ollaan aamupäivä ja toisessa iltapäivä. Viime viikot tämä toinen päiväkoti oli kuitenkin ollut lomalla ja tällä viikolla palautui toimintaan.

Uusi päiväkoti

Me saimme tietää tästä uudesta päiväkodista pari päivää ennen viikon alkua ja tuli meille kaikille yllätyksenä. Kellään ei ollut mitään hajua miten siellä uudessa paikassa toimitaan ja tuntui, että jätämme sen ensimmmäisen päiväkodin pulaan, koska siellä apu oli todella tarvittua.

Tämä päiväkoti oli paljon kehittyneempi kuin ensimmäinen päiväkoti. Täällä samassa paikassa toimi ala-, sekä ylä-aste, kaikilla oli siistit koulupuvut ja opettajia oli paljon. Täällä myös oppilaat osasivat paljon enemmän, esim englantia.

Näistä fiiliksistä huolimatta, tämä paikka oli täynnä ihania lapsia, joita päästiin opettamaan.

Päivän kulku 2. viikko

Aamupäivä

Aamulla menimme päiväkodille 1 niinkuin aikaisemminkin. Leikittiin, opetettiin, syötiin sekä pestiin hampaat.

Klo 13

Tämän viikon iltapäivät opetimme päiväkodilla 2. Kun saavuttiin päiväkodille lapset oli jo matkalla suihkuun omatoimisesti. Kun lapset tuli suihkusta, me odotimme luokassa. Suurin osa pukeutui omatoimisesti, osa tarvitsi apua.

Suihkun jälkeen päästiin taas hiusten laittoon. Yksi vapaaehtoisista opetti, yksi tai kaksi, riippui monta meitä oli, laittoi tyttöjen hiuksia.

Hiusten laiton jälkeen meillä jäi vielä vähän aikaa joko leikkiä luokassa tai pihalla. Tuolileikki oli aika suuressa suosiossa.

Viikko ei meinnyt niinkuin suunnittelin

Niinkuin aikaisemmin mainitsin, tällä viikolla oli mun aika ottaa vastuuta ja näyttää esimerkkiä uusille.

Olin oottanut tätä koko viikonlopun.. Sunnuntaina soitin kotiin. ”Mulla ei lähe ollenkaan ääntä.” Olin ihan murtunut kun tajusin, että mun ääni ei mitenkään voi kantaa yli 20 kiljuvan lapsen korviin. Halusin niin paljon näyttää mitä olin oppinut ja ohjata itsenäisesti lapsia.

Kotoa saatujen kannustuspuheiden voimalla lähdin ihan uudella asenteella viikon ensimmäiseen työpäivään.

Olin säästellyt koko aamun ääntä ja tuntui että kyllä se ääni paremmin jo tulee. Menin luokan eteen ja tervehdin lapsia kovaan ääneen. Tai siis yritin. Mitä kovempaa yritin puhua, sitä vähemmän ääntä lähti. Ohjasin yhden leikin ja sitten oli pakko myöntää, etten pysty tänään. Kerroin sivussa uusille miten vetää seuraava leikki ja tyydyin seuraamaan sivusta ja halimaan lapsia.

Lounastauolle päästyämme tunsin oloni epäonnistuneeksi. Viimeinen viikko opetusta enkä edes pysty opettamaan. Olin täysin surun murtama.

Tauon aikana sain itseni kuitenkin rauhoitettua. Tajusin, että mulla on enää muutama päivä aikaa viettää aikaa lasten kanssa joten päätin nauttia siitä mitä oli jäljellä. Mulla oli vielä aikaa opettaa, kunhan annan äänen levätä hetken.

Kaksi viimeistä työpäivää kerkesin olla oma kovaäänin itseni ja ottaa kaiken irti lasten opettamisesta.

Lähdön hetkistä ja loppu fiiliksistä pääset lukemaan täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *