Mitä mulle kuuluu?

Puoli vuotta. Oliko jo ikävä?

Koko alkuvuosi on ollut mulle aika hullua aikaa. Päätin puoli vuotta sitten, että jos haluan saada asioita etenemään, mun on keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan. Blogin oli siirryttävä hetkeksi syrjään, koska kohdistin kaiken mun energian unelmien tavoitteluun, muutokseen ja henkiseen kasvuun. On pitänyt oppia paljon uutta. Joustamaan, taistelemaan ja lepäämään. Mutta kaikkein vaikeita tänä aikana on ollut rehellisyys. On pelottavaa myöntää kuinka isoja asioita haluaa tavoitella. Niin läheisille kuin itsellekkin. Mun on pitänyt jättää monia juttuja sivuun tän elämän muutoksen ajaksi. En oo pystyny panostamaan tarpeeksi itseeni, parisuhteeseen, ystäviin. Anteeks ettei mulla oo ollu aikaa teille ja kiitos kun ootte silti tukenut mua kun oon teitä tarvinut. Mun on ollut pakko tehdä tää. Just nyt toteutan jotain mistä oon haaveillu koko mun elämän.

Vaikka en oo tänne kirjoittanutkaan, oon kirjoittanut päiväkirjaa paljon. Ja nyt on aika kertoa teille mitä on meneillään. Aika kertoa, mitä mulle kuuluu.

Toivottavasti jaksat loppuun asti, tää on pitkä tarina. Mut uskon, että lukemisen arvoinen.

Kaikki alkoi Laosista

Palasin mun vapaaehtoistyö matkalta samaan kotiin, samaan työhön, samaan arkeen, mutta joku mun sisällä oli muuttunut.

Kun olin Laosissa, mulla oli hyvin vähän tavaraa mukana. Työpäivän jälkeen istuin ulkona, kirjoitin, valokuvasin, kuuntelin musiikkia ja juttelin ihmisten kanssa. Olin läsnä. Kun tulin takaisin Suomeen, palasin ”normiin”. Istuin iltaisin sohvalla ja katsoin telkkaria sekä tuntui, ettei kirjoittamiselle tai valokuvaamiselle ole muka aikaa. Nopeasti niin moni normaali asia alkoi tuntua turhalta ja ahdistavalta. En kaivannut näitä ”mukavuuksia” Laosissa yhtään. Tajusin, että tein siellä enemmän asioita jotka tekee minut onnelliseksi.

Aloin haluta muutosta.

Muutos

Muutos jota oon kaivannut on vapaus. Se ei kuitenkaan ole helppoa. En usko, että se on kellekkään. Muutos sattuu, siihen pitää kasvaa. Ja huh kuinka paljon kasvua tämä on vaatinutkin.

Tää muutos on alkanut muhia mun mielessä aika tasan vuosi sitten. Vuosi sitten varasin mun ekan reissun jolle lähdin yksin. Tunsin oloni rohkeammaksi kuin koskaan. Silloin alkoi myös ideat näistä unelmista joita kohti olen koko alku vuoden työskennellyt.

28.12.2018

”Lopetin mun viime kirjoituksen sanoen, että toi reissu muutti mua jotenkin, en vaan vielä tiedä miten. Nyt sekin on alkanut pikkuhiljaa selvitä. Musta tuntuu, että jos vaan uskaltaisin antaa, mun sisältä kumpuais kaikki mitä haluan. Viime viikkoina mun mieli on ollut niin sekaisin. Haluun niin paljon kaikkea, mut sit en tiiä mitä oikeesti haluan.”

Samana päivänä oli loppuvuoden suunnitelmat selvillä ja tiesin tarkalleen miten tulen pääsemään sinne. Haha! Ihan naurattaa miten hölmö olin. Ne suunnitelmat on mennyt uusiksi sata kertaa ton jälkeen.

6.3.2019

”Tänään mua pelottaa. Mua pelottaa kaikki.”

Tohon päivään saakka olin vaan suorittanut. Puskenut laput silmillä kohti mun suunnitelmia. Tein itelleni säännöt minkä mukaan edetä ja jos poikkesin niistä ollenkaan, ahdistuin ja en pystynyt tekemään enää sitäkään vähää. Se ei vaan onnistu näin.

Oon todella huono mukautumaan ja tavottelen täydellisyyttä. Jos oon tehnyt suunnitelman, haluan edetä just niin. Tiedän, huono tapa. Ton päivän jälkeen lamaannuin varmaan viikoksi kunnes päätin, että jos haluan muutosta, mun pitää muuttua.

”Mikään mitä oikeasti haluat ei tule helpolla” Näin iskä on sanonu mulle, kun mulla on ollut vaikeaa ja tota lausetta aina mietin kun on tehny mieli luovuttaa

20.5.2019

”Musta tuntuu et oon vähän hukassa. Oon ehkä käymässä läpi jonkunlaista muutosta ja… en tiiä. Oon jotenkii tukossa. Ajatus ei kulje ja en saa oikeen mistään kiinni. Liikaa rautoja tulessa”

Tää aika oli sellaista odottelua. Oli lista asioita joita pitäisi saada tapahtumaan mutta en tiennyt missä järjestyksessä alkaa niitä tekemään. Tuntui kun kaikki olisi jo käsillä mutta silti mitään ei tapahdu.

On…

blogi, muutto, tavarat, myynti, työt, epäonnistumiset, päiväkirja, kamera, editointi, unelmat, parisuhde, Papun koulutus, kesä, talvi, reissut, raha, loma, epätietoisuus, häät, laiskuus, Greyn anatomia ja muut turhat selitykset. Sit haluisin elää terveellisemmin, muovittomammin ja lista vaan jatkuu.

Tämä lista löytyy mun päiväkirjasta noin pari kuukautta takaperin. Olin todella ahdistunut. Muutokset läheni vaihdilla ja oli miljoona asiaa tekemättä. Tässä kohtaa oli se hetki kun piti päättää kuinka paljon tätä haluan. En tullut näin pitkälle luovuttaakseni. Sain mieleni kasaan (kiitos ihanan mieheni kannustuspuheen) ja aloin hoitamaan asioita yksi kerrallaan.

Koko toi kevät oli mulle tosi kovaa taistelua oman pään kanssa. Noi tekstit mun päiväkirjasta kuulostaa vähän masentavilta mutta ilman noita hetkiä en ois saanut tätä kaikkea tapahtumaan. Ilman noita tunteita en olisi repinyt itseäni mukavuusympyrän ulkopuolelle ja ekaa kertaa elämässäni uskonut täysin itseeni.

Luulitko, että kerron kaiken jo nyt?

No niin, mietit jo varmaan, että mitä tää kaikki nyt on. Tässä tekstissä sait pieniä vinkkejä siitä mitä on tulossa. Jos kirjoittaisin tähän kaiken, et kuitenkaan jaksaisi lukea sitä kerralla loppuun. Parempi siis pitää tämä lyhyenä.

Plus, pidän yllätyksistä ja haluan pitää teidät jännityksessä.

Nyt siis korvat hörölle, jotta et jää paitsi näistä mun muutoksista jotka on saanut mun läheiset kutsumaan mua hulluksi.

-Nanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *