Jälkipuintia

2 kuukautta. 4 maata. Miljoona muistoa. Nyt on aika käydä läpi muistoja reissusta ja kotiin paluun jälkeisiä fiiliksiä. Miltä tuntuu paluu kaksi kuukautta kestäneen Aasian matkan jälkeen?

Olen ollut kohta kuukauden Suomessa ja joka kerta kun törmään tuttuun, tulee kysymys ”no miten reissu meni?” Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on ihanaa ja tärkeää vaihtaa kuulumisia. Olen kuitenkin huomannut, että on ollut vaikeaa pukea tätä reissua sanoiksi. Miten selitän nopeasti miten elämää mullistava reissu meni?

Usein päädyn vastaamaan yksinkertaisesti, ”tosi hyvin”. Se ei kuitenkaan ole totta.

Sanoinkuvaamatonta

Tämä reissu oli samaan aikaan ihana ja kamala, rentouttava ja raskas. Opin itsestäni uskomattoman paljon ja kuitenkin olen enemmän hukassa kuin koskaan. Mutta nyt tuntuu, että olen hyvällä tavalla hukassa. Voisin tehdä mitä vaan.

Kerroin instagramissa jo kun olin Balilla, kuinka jotkut paikat jättävät miettimään, palaakohan sitä enää koskaan. Tuntuu kuin palanen itsestään jäisi odottamaan paluuta. Viimeisinä päivinä reissussa tuntui, että jäiköhän musta mitään kotiin palautettavaksi. Ikävöin näitä paikkoja jo nyt ja samaan aikaan haaveilen vielä tuntemattomista kohteista joihin lähteä.

Mutta kyllä musta jäi. Vaikka musta jäi osa näihin paikkoihin, kasvoin niin huimasti matkan aikana, että musta palautui oikeastaan enemmän kun lähtiessä. Tätä on vähän vaikea selittää, koittakaa pysyä mukana 😀

Top 10

  1. Häät – Elämäni paras päivä
  2. Balin vesiputoukset – Upeaa luontoa ja itsensä ylittämistä. Hypyt kallioilta tuntemattomaan on yksi siistein kokemus mitä olen ikinä saanut. Olen myös aina haaveillut vesiputouksen taakse menemisestä ja täällä se toteutui.
  3. Auringonlaskut – Mikään ei rauhoita mua yhtä paljon kun auringonlaskut. Joka ilta mikä päättyy auringonlaskun katseluun, on hyvä ilta.
  4. Yöjunat – Aivan kamalaa, mutta silti niin siisti kokemus! Thaimaassa 14 tuntia ilman sänkyjä, 90 asteen kulmassa olevilla penkeillä, vaunussa jossa oli ikkunat auki koko matkan. Niin kamalaa, että se ihan naurattaa! Se nauratti jo silloin, eli ei ole mikään aika kultaa muistot tilanne 😀 Reppureissaaminen oli todella upea kokemus, mutta en ehkä uudestaan lähtisi reissaamaan noin. Ainakaan noin nopealla aikataululla.
  5. Chiang Main norsut – Yksi suurin unelma toteutui. Tästä löydät lisää täältä.
  6. Ravintola Hanoissa – Olen maininnut tästä jo aikaisemminkin ja edelleenkään ei ole mitään hajua kyseisen ravintolan nimestä. Tämä oli kuitenkin paras ravintolakokemus koko reissulta. Opin syömään puikoilla, opin kulttuurista ja ruoka oli todella hyvää. Tämä paikka oli täydellinen aloitus Vietamin reissulle.
  7. Skootteri ajelu Da Nangin vuorilla – Seikkailu mun makuun. Kuvia ja muuta kivaa löytyy täältä.
  8. Kuala Lumpur – Suurin matkakuume kutkutus jäi Malesian pääkaupungista.
  9. Saari elämä Koh Lantalla – Hiljaisia rantoja, kristallin kirkasta vettä ja vaatetuksena pelkästään uikkareita. Täydellinen lopetus tälle kahdelle kuukaudelle.
  10. Yksin reissaaminen – Jos sulla on mahdollisuus, kokeile tätä joskus. Tiedän, se on pelottavaa. Mutta, ei se nyt sitten oikestaan edes ole niin pelottavaa. Syö yksin, nuku yksin, koe yksin. Se tekee oikeasti hyvää. Tajusin yhden asian ollessani yksin. Mulla on hyvä itsetunto, mutta en usko tippaakaan itseeni. Asiat mitä tiedän, että osaan, pelkään, etten osaa niitä. Esimerkkinä matkustaminen. Olen tehnyt sitä koko elämäni. Mutta silti joka kerta kun olen menossa lentokentälle, olen aivan varma, etten tiedä mitä siellä pitää tehdä. Naurettavaa, eikö? Ennen en ole edes kiinnittänyt asiaan huomiota, se on vain se ahdistava tunne välillä. Mutta nyt kun jäin yksin, mun oli vain uskottava itseeni. Ja kun onnistuin, pystyin sekä selvisin, ja kaiken lisäksi mulla oli kivaakin, se muutti kaiken. Nyt mun on turha antaa pelon ottaa kiinni ratista, kun tiedän, että hallitsen ajamisen varsin hyvin itsekkin. Ja se tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa.

Paluu kotiin

Koh Lantalla meillä ei ollut muuta kuin aikaa. Kotiin lähdön lähentyessä mua pelotti. Tämän matkan aikana muutuin. En ihmisenä, mutta mun asenne, tavat ja rutiinit muuttui. Mulla oli tosi hyvä olla. Löysin uskoa itseeni ja sitä kautta löysin uusia unelmia. Luulin, että tämän on tehnyt vain ympäristö missä elän.

Nyt olen kotona ja tajusin juuri, että tuolta reissulta toin kotiin sen version minusta joka sanoin olevani tänä vuonna. Viime uudenvuoden lupaukseni oli elää hetkessä. Olla vähän rennommin eikä stressata tulevaisuudesta. Katsoa mitä elämä tuo. Noh, en ollut tuollainen ihan koko vuotta, mutta taisin valmistella itseäni siihen mitä on tulossa. Opin koettelemaan, painostamaan, arvostamaan ja huolehtimaan itsestäni.

Vaikka tämä reissu on ollut elämäni upeinta aikaa. En ole koskaan ollut niin onnellinen mitä olen nyt kun palasin. Mulla ei ole mitään hajua mitä tulee tapahtumaan nyt, mutta tiedän, että oli se mitä vaan, siitä tulee jotain upeaa.

-J

Minut löydät instagramista nimellä @seikkailijananna tai tästä linkistä.

1 kommentti artikkeliin “Jälkipuintia”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *