Laos – Lähdön aika

Päivät vain lensi silmissä. Tein töitä, tutustuin lapsiin, sain uusia ystäviä. Olin ollut siellä vasta pienen hetken ja alkoi jo tuntumaan, että aika loppuu kesken.

On todella vaikea kirjoittaa. Miten kuvailen sen kaiken? Sen kaiken mitä kukaan ei voi ymmärtää kokematta sitä itse.

Viimeisen viikon tunteet oli todella sekavat. Ikävä kotiin, mutta samaan aikaan ei ikävä oikeen ollenkaan, lähtö tuntuu kamalalta ja samalla sitä odottaa todella paljon.

Ikävöin niitä lapsia. Edelleen. Ja musta on alkanut tuntumaan, ettei se koskaan lopu. Musta jäi osa sinne.

Viimeinen työpäivä

Perjantait oli aina lyhyitä päiviä ja tehtiin vaan aamupäivä töitä. Jouduin siis jo torstaina hyvästelemään toisen päiväkodin. Se ei tuntunut niin kamalalta, koska en kerennyt olla siellä kun viikon. Lähtö hetki oli myös hauska, koska saatiin järjestää iso tuolileikki pihalle jonka jälkeen oli meidän aika lähteä.

Perjantai aamuna hengitin syvään ja ajattelin, että pysyn vahvana ja selviän ilman itkua. En halua hämmentää lapsia sillä, että itkisin kun lähden heidän luotaan.

Työpäivä tuntui kuin se olisi mennyt hidastuksella. Opiskeltiin, leikittiin ja lopuksi kreisibailattiin. Ne lapset rakasti kunnon tanssimusiikkia!

Kun lapset oli syötetty, oli lähdön aika. Ei tehnyt mieli lähteä. Pakkasin tavarat ja laitoin kengät jalkaan mahdollisimman hitaasti. Tuntui, ettei edes itketä. Lapset pelleili, kiipeili syliin ja sai mut nauramaan.

Astuin porteista ulos, huusin heipat ja ajattelin, että selvisin. En itkenyt.

Kuulin takanani heippa huutoja, kunnes se yhtäkkiä loppui. Ohjaajamme sanoi lapsille jotain laosiksi. (ilmeisesti että tänään oli viimeinen päiväni ja en tule enää takaisin) Heippa huudot muuttui ”I love you!” huudoiksi.

Tunsin kuinka sydän alkoi lyömään kovempaa ja kyyneleet virtasi silmiini. Vilkutin ja kävelin vain eteenpäin. Se tuntui maailman upeimmalta sekä surullisimmalta hetkeltä samaan aikaan. Sitä hetkeä kannan sydämmessäni lopun elämäni. Miten niistä pikkutyypeistä, kenen puheesta en edes ymmärrä mitään, voi tulla niin rakkaita.

Tiedän kuka on se ujo, kaikkien kaveri, ilkeä ja hullu tanssija. Enkä unohda heitä koskaan.

Loppu päivä

Kävelin äkkiä lähimpien ystävieni luo, itkin lisää ja yritin rauhoittua. Majoitukselle saavuttuamme, kävelin suoraan omaan huoneeseen ja vaan romahdin. Pystyn edelleen tuntemaan sen, kuinka surulliselta musta tuntui. Itkin työpäivän jälkeen 2 tuntia. Pakkasin, itkin, soitin kotiin, itkin lisää ja pakkasin.

Kävi kylmässä suihkussa ja vihdoin rauhoituin. Ruokailun jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi. Vietin iltaa muiden vapaahtoisten ja ohjaajien kanssa, pelattiin ja vaan juteltiin.

Niin paljon ihmisiä, ketkä ovat jättäneet jäljen muhun, ketä en osaa tapaa enää koskaan.

En osannut edes unelmoida siitä, kuinka hyviä ystäviä täältä saisin. Illallis kutsuja löytyy nyt ympäri maailmaa. Australiasta löytyy kuitenkin ne 3 kaikista läheisintä tyyppiä. Kahden viikon 24/7 yhdessä olon jälkeen tuhannet kilometrit ja 9 tunnin aikaero tuntuu oudolle. Jaoin näiden tyyppien kanssa 2 viikon ajan kaiken.

Perjantai iltana hyvästelin yhden, lauantai aamuna loput. Minä itkin, Laos itki. Sade loppui vasta kun pääsin lentokentälle.

Ootsä tuntenut koskaan näin?

Se mitä en näissä teksteissä osaa teille selittää on se, kuinka samaan aikaan tämä reissu teki musta iloisen ja surullisen. Olin samaan aikaan onneni kukkuloilla ja täysin onneton.

Tälle reissulle lähteminen oli paras päätös minkä oon ikinä tehnyt. Toivottavasti tää kannustaa jotain teistä kokeilemaan jotain samanlaista. Tätä ei voi selittää, se pitää kokea. Ja se on sen arvoista.

2 kommenttia artikkeliin “Laos – Lähdön aika”

  1. Seija Kotila

    Hei. (Enpäs nyt oikein tiedä mihin vastaan, siis minne tää kirjotus menee… Kai jonnekin :D)
    Sain ystävättereltä viime viikon kymppäreitä, la-lehdessä juttu nuorestaparista joka muutti asuntoautoon. Vau, miten rohkeita ja viisaita! Upeaa, ihailtavaa! Ei tietenkään sovi jokaiselle, mutta joillekin erinomaisesti! Ihailen teitä tosi paljon.

    1. Seikkailija Nanna

      Haha pää asia että tuli kirjoitus perille 😄 Kiitos ihanasta kannustuksesta ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *