Meille tulee vauva!

Mitäpä sitä sen enempää selittelemään, meille tulee vauva! Hyvin toivottu, pikku seikkailija lisäksi meidän perheeseen.

Ollaan oltu niin onnellisia tästä, että olisi tehnyt mieli huutaa heti koko maailmalle. Samalla tuntui kuitenkin ihanalta hykerrellä kahdestaan meidän omassa kuplassa pikku salaisuuden kanssa. Aika pian kerrottiin perheille ja pian sen jälkeen lähimmille ystäville.

SEIKKAILIJA VAUVA?

Jotkut ehkä muistaa, kun puhuin hetki sitten täällä blogissa siitä, kuinka olen tajunnut haaveita, jotka olen pitkään sulkenut pois. Sekä siitä kuinka vaikka olen tällainen seikkailija, joka rakastaa matkustamista, oon paljon muutakin. Ja ne ei sulje toisiaan pois. Ja tämä on se haave mistä puhuin. Olin niin sokaistuna muiden ihmisten kommenttien mielikuvassa siitä, kuinka ei hankittaisi lapsia vielä piiiitkään aikaan, olenhan minä tällainen reissaaja. Ja yhtäkkiä se tuntui kuin kiroukselta. Enkö voi olla mitään muuta? Koska asia minkä tekemistä rakastan, sulkee multa pois perheen lisäyksen?

Oon jo pitkään kokenut olevani vähän sellainen rajojen rikkoja, kokenut pientä musta lammas syndroomaa tehden juttuja oman mielen mukaan. Oon kuitenkin ollut onnellisin niin. Miksi sitten koen stressiä, jos emme eläisi pienen lapsen kanssa niin kuin monet muut? Tottakai elämä muuttuu, ei me ihan niin pilvilinnoissa eletä 😀 Mutta ei sun silti tarvi luopua kaikesta mitä rakastat. Sen tekemiseen pitää vaan löytää uudet keinot.

Olen itse ollut niin onnekas, että olen päässyt näkemään maailmaa pienestä pitäen ja en malta odottaa, että pääsen tarjoamaan saman meidän pikkuiselle. Enkä tarkoita tällä vain ulkomaille lähtöä, vaan kaikkia seikkailuita mitä eteen tulee.

KORONA AJAN RASKAUS

Koko alkuraskauden odotin sitä hetkeä, kun se kuuluisa, ihana raskaushehku iskisi. Noh, minun kohdallani se ei tapahtunut. Aluksi koin ihan hullua syyllisyyttä siitä, kun vaan valitin. Ihan kaikesta 😀 Mulla alkoi pian aamupahoinvoinnit ja jopa oma lempiruoka ällötti. Ruoasta tuli hirveä stressin aihe, kun kaupassa käynti ja kokkaus tuntui ylitsepääsemättömiltä tehtäviltä. Oon myös ollut pääasiassa kasvissyöjä viimeiset 2 vuotta, mutta niinä harvoina hetkinä, kun ruoka ei ällöttänyt, halusin kaikkea mitä söin ennen, kun täytin 20. Eli ei todellakaan kasvisruokaa. Ihan naurattaa miten ajattelin syöväni vaan puhdasta, terveellistä itsetehtyä kasvisruokaa, kun nyt löysin itseni mussuttamassa tyytyväisenä sitä halvinta kana kolmioleipää mitä kaupasta saa.

Ruoka ei kuitenkaan ollut ainut haaste mitä alkuraskaudessa koin. Alku kesän rajoitukset ja raskauden salassapito sai minut tuntemaan itseni todella yksinäiseksi. Kaipasin kavereita, mutta samalla halusin pitää raskauden salassa ja pysyttelin omissa oloissani.

Nyt onneksi elämä on alkanut vähän normalisoitumaan, olon sekä salailun osalta. Ja on niin helpottavaa, nyt kun tämä on julkista eikä enää onneksi tarvi miettiä julkisilla paikoilla, että mitähän joku tuttu saattaa miettiä kun näkee minut pienen mahan kanssa liikkeellä.

Tästä alkaa meille ihan uusi seikkailu ja oon kyllä aika innoissani kun pääsen jakamaa sitä tänne.

Minut löydät instagramista nimellä @seikkailijananna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *