Sabaidee!

Istun lattiatyynyllä ja kuuntelen sirkkojen siritystä. Tätä mun on ollu ikävä.

Toissapäivänä lähdin mun elämän suurimmalle seikkailulle. Jäin lentokentälle yksin ja hyppäsin lennolle.

Jos Bangkokissa melkein tapahtunutta väsymys eksymis hermoromahdusta ei lasketa, matkustaminen yksin meni erittäin hyvin! Kuuntelin paljon musiikkia, söin, nukuin ja juttelin tuntemattomien kanssa.

Kun saavuin Laosiin, pitkät housut ja farkkutakki oli aivan liikaa! Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta ja tuulta ei ollut lähimainkaan. Hypättiin tuktukiin ja ajettiin alle tunti majoitukselle.

Hypättiin pois valtavan yökerhon/ravintolan edessä. Siinä kohtaa mietin, että mikäköhän mua odottaa. Mutta valtavan rakennuksen takaa avautui ihana rustiikkinen ”kylä”. Mökkien välistä virtaa pieni joki ja ihan takana meillä on yhteydet tilat josta avautuu näkymä järvelle ja riisipelloille. Ei kuitenkaan mikään luksus, suihku on kylmä ja pönttöön ei saa laittaa paperia.

Kaikki oli viikonlopun poissa ja tuli vasta illalla. Jäin yksin uuteen paikkaan heti uudestaan, joten otin kylmän suihkun ja nukuin. Laitoin herätyksen, mutta nukuin sen ohi. Heräsin kun huonekaverini tuli takaisin. Hän on Ranskasta.

Herätyksen jälkeen lähdimme syömään ja täältä saa todella hyvää ruokaa!

Ruokailulla tapasin pariskunnan Norjasta, äidin ja tyttären Itävallasta, kaverukset Ranskasta, tytön joka osaa vähän suomea ja muutaman muun. Suurin osa on reissaamassa pidempään vapaaehtoistöiden jälkeen.

Tänään tapasin vielä eilen saapuneet Australialaiset tytöt ja aloimme heti suunnitella viikonlopulle tekemistä.

Tänään ei ollut töitä. Meille uusille pidettiin orientaatio sekä laosin kielen ja kulttuurin oppitunti. Älä ihmettele mitä sian saksaa olen kirjoittanut otsikoksi, otin heti opit käyttöön. Otsikko tarkoittaa moi!

Huomenna pääsen aloittamaan lasten kanssa työskentelyn. Siitä myöhemmin lisää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *