Vaikeaa sopeutumista

Musta on niin siistiä, että mulla on ollut mahdollisuus toteuttaa näitä unelmia ja olla tällä reissulla. Oon tehnyt paljon töitä tän eteen. Mutta tähän on jotenkin ollut vaikea sopeutua…

Olin pitkään yksin Balilla ja loin itselleni rutiinin. Musta ei koskaan ole tuntunut niin hyvältä itseni kanssa. Pidin itsestäni huolta ja se näkyi mielessa sekä kehossa. Olin myös ympäristössä mitä olin ikävöinyt pitkään. Mutta nyt kun lähdin taas reissaamaan, rutiinit on hävinnyt, ruokavalinnat on huonontunut ja se tuntuu sekä näkyy heti. Enkä tiennyt, että voin ikävöidä näin paljon merta jo vähän reilu viikossa.

Itsensä haastaminen

Musta reissaaminen on kasvamista ihmisenä. Kun reissaa, haastaa itsensä. Mutta mitä jos jo ennen reissua pelkkä arki oli itsensä haastamista? Viimeisenä viikkona Suomessa, en olisi varmaan edes muistanut omaa nimeäni, olin niin uupunut. Kaikki järjestelut asunnon myynnistä pakkaamiseen jäi viime tinkaan. Kun ensimmäisenä päivänä Balilla pääsin rannalle, tuntui kuin olisin hengittänyt syvään ekaa kertaa kuukausiin.

Nyt kun oli aikaa ja energiaa, tajusin kuinka huonovointinen olin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Kehoni oli niin jumissa, että joka paikkaan särki ja tunteet oli todella pinnassa stressin vapautumisen takia. Mutta kaksi selkeintä asiaa mitkä huomasin itsessäni oli, että multa lähti hiuksia paljon normaalia enemmän sekä puristin huulia kokoajan yhteen. Ensimmäisenä päivänä kun kävelin rannalla, tajusin etten rentouta huuliani ollenkaan. Päätin, että nyt alan taas pitämään huolta itsestäni.

Ja vasta viimeisellä viikolla Balilla, olin rentoutunut. En enää joutunut huomauttamaan itseäni rentoutumaan vaan kävelin hymyssä suin rannalla. Hiustenkin tippuminen on alkanut helpottamaan.

Tuttua ja turvallista

Tarvitsin lepoa. Kipeästi.

Sain sitä Balilla. Ehkä siksi tuntui niin vaikealta lähteä sieltä. Se oli tuttua ja turvallista. Halusin vaan jäädä sinne jatkamaan päiviäni niinkuin ne oli. Pelkäsin, että itseni haastaminen tulee liian nopeasti ja tarvisin vielä lepoa. Sen lisäksi, pelkäsin sitä, että Suomeen paluu on lähempänä kun lähden Balilta.

Muutos

Tottakai ikävöin rakkaitani Suomessa ja haluan palata heidän luokse, mutta kun muistaa kuinka uupunut olin, kuvittelen, että se tulisi samantien takaisin kun palaan. En kuitenkaan aijo enää päästää itseäni siihen pisteeseen missä olin ennen Balia. Mikään ei ole sen olon arvoista.

En kadu tippaakaan kaikkea mitä toteutettiin tämän vuoden aikana. Mutta nyt yksin ollessani pääsin pohtimaan kulunutta aikaa ja oppimaan siitä. Tajusin mikä tekee minulle hyvää, mikä ei sekä mitkä ne omat rajat on. Ja sen mukaan haluan elää kun pääsen kotiin.

Enää ei pelota. Pidän itsestäni huolta ja nautin nyt tästä seikkailusta, uusista paikoista sekä reissaamisen haasteista. Katsotaan miltä elämä Suomessa tämän jälkeen näyttää.

”When we get home, home is still the same, but something in our minds has changed, and that changes everything. ”

-J

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *