Yksin honeymoonilla

Viime viikolla tuli se aamu jonka ajattelemista olin vältellyt koko alku reissun. Halit, suukot ja parit kyyneleet. Oli aika sanoa heipat rakkaimmille ja jäädä yksin.

Miksi jäin yksin?

Tämä matkasuunnitelma on muuttunut viimeisen vuoden aikana useammin kuin jaksan muistaa. Ensin olin tulossa vaan Balille kuukaudeksi yhdessä Paulin kanssa. Sitten lisättiin häät. Sitten kuvioihin tuli Aasian reppu reissu. Sitten Pauli ei voinutkaan jäädä kuukaudeksi jne. Ja tätä kuviota on pyöritetty ympäri ja ylös alas.

Niin työt, turhan lentämisen välttäminen kuin erossa olo ajan minimoiminen on vaikuttanut suunnitelmien muutoksiin. Mulla on mahdollisuus tehdä töitä täältä, joten voin olla 2 kuukautta putkeen pois Suomesta sekä päätin, että olen valmis jäämään tänne yksin. Saan reissu seuraa sitten uudestaan Thaimaassa viikon päästä.

Reppu selkään ja kohti tuntematonta

Samana päivänä kun muut lähti lentokoneella Suomea kohti, minä nappasin auto kyydin sataman lähellä sijaitsevaan kaupunkiin, Sanuriin. Ensin kuitenkin vein ison rinkan viikonloppu reissun jälkeiselle majoitukselleni säilöön. On huomattavasti helpompi kulkea vain pienen repun kanssa kun raahata koko omaisuutta mukanaan saarelle.

Vaikka vähän jännittikin niin onhan tää pirun siistiä! Oon ennen miettinyt, että ei musta ois ihan ihan yksin reissaamaan. Mutta tässä sitä nyt ollaan, yksin Balilla. Yllätin jopa itseni sillä etten hetkahtanutkaan ajatuksesta jäädä yksin. Vaikka oon aina ollut aika avoin uusille seikkailulle ja pelon kohtaamiselle, täysin yksin matkustaminen on ollut aika kaukainen ajatus. Nyt kuitenkin se tuntui hyvältä ja oikealta. Onko se ollut sitä?

Suunta Gileille

Yksi yö Sanurissa jossa kerkesin nähdä oikeastaan vain ravintolan jossa söin, kojun josta ostin vene lipun sekä pienen pätkän rantaa. Aamulla olisi aikainen lähtö joten kävin nukkumaan ajoissa.

Paljon häslinkiä, uusia asioita ja tunteiden sekamelskaa yhden päivän aikana. Aamulla kun kyyti tuli hakemaan, olo oli vähän jännittynyt ja hämmentynyt. Ihan kun ei olisi pystynyt käsittelemään kaikkea mitä tapahtui. No pääsin kuitenkin satamaan ja pienen odottelun jälkeen laivaan. Ja jo hetken päästä saavuin Gili Airin saarelle jossa näkyi valkoiset hiekkarannat ja kristallin kirkas vesi.

Gileillä ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja. Kulkeminen tapahtuu siis jalan, pyörällä tai hevoskärry kyydillä. En kuitenkaan suosittele ottamaan näitä hevoskyytejä. Hevosista ei saarella pidetä kovin hyvää huolta.

Hostellini ei ollut hirveän kaukana satamasta joten päätin kävellä. Myöhemmin kuitenkin vuokrasin pyörän jolla kulkeminen olisi nopeampaa.

Löysin netistä ihanan hostellin läheltä rantaa. 2 kerroksisia mökkejä vieri vieren. Täältä sai maailman parhaita pannukakkuja aamupalaksi ja palvelu oli muutenkin hyvää. Hostellissa oli yksityisiä mökkejä mutta yksi naisten makuusali mökki ja yksi miesten. Meillä oli 2 bambusta tehtyä kerrossänkyä huoneessa eli siellä yöpyi minun lisäksi 3 tyttöä. Porukka kyllä vaihtui 3 yön aikana aika tiuhaan enkä oikein sen suuremmin kerennyt tutustua kehenkään vierailuni aikana. Mutta mukavia tyttöjä kaikki ketä tapasin. Yhden kanssa vaihdettiin numeroita ja sovittiin, että oltaisiin yhteyksissä kun ollaan kohta molemmat suuntaamassa Vietnamiin.

Kotikuja

Saari on hyvin pieni ja sen pyöräilee noin puolessa tunnissa ympäri. Kauniita ja ennenkaikkea hiljaisia rantoja löytyy joka puolelta eikä melua kuulu mistään. Välillä kukko saattaa kiekua jossain mutta muuten, saarella on aika hiljaista. Täältä löytyi riippukeinut rannalta ja instagramista tutut keinut merestä.

Gili Air on paikka jossa viettää rauhallista lomaa. Sitä moni siellä oli viettämässäkin. Huone kaverini totesi, että täällä on vähän vaikea tavata samanlaisia yksin matkustajia kun suurin osa saarella vierailevista on pariskuntia. Tämä paikka olisi täydellinen häämatkalle. Sitähän mä täällä olin viettämässäkin, mutta yksin.

Oisko pitänyt jättää välistä?

Ajattelin, että nyt kun on viettänyt kaksi viikkoa porukassa ja kaupungin hälinässä, olisi hyvä lähteä hetkeksi pienelle paratiisi saarelle rauhaan. Olisi ehkä helpompi aloittaa tämä yksin olo rentoutumalla uudessa paikassa.

Niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, huomasin omassa olossa jotain erikoista. Näin jälkeenpäin kun mietin sitä oloa, musta tuntui kuin oisin seurannut itseäni ulkopuolelta. Aloin jännittää todella paljon kaikkea muuttuvaa ympärilläni ja menin jonkunlaiseen selvitymis tilaan. Mulla ei siis ollut mitään hätää missään kohtaa mutta repäisin yhdessä päivässä kaiken tutun ympäriltäni. Tutut ihmiset sekä tutun paikan.

Gileille päästyäni, mua ei huvittanut. Siis mikään. Monet kuhertelevat parit ympärilläni toi koti ikävän ja tekemisen suunnittelu tuntui raskaalta. Ihankuin olisin ollut todella uupunut ilman mitään syytä. Nyt vähän ehkä harmittaa että tuhlasin niin lyhyestä ajastani Gili Airilla tähän tunne sekamelskan selvittelyyn mutta kerkesin onneksi siitä selvittyäni tehdä paljon kaikkea kivaakin.

Vasta alkava yksin reissaamiseni olisi alkanut ehkä helpommin jos olisin jäänyt ensin Cangguun, kaupunkiin jossa mulla oli todella turvallinen ja kotoisa olo. En kuitenkaan kadu tippaakaan että lähdin Gileille heti yksin jäätyäni. Opin jotain. Opin omia rajojani, tunnistamaan tapojani ja ainakin tarttumaan itseäni niskasta kiinni kun oma kiukuttelu alkaa kyllästyttämään minua itseänikin. Mulla ei ole mitään hätää vaikka mun mieli ja tunteet vähän heittäisikin volttia. Ja jo loppu reissusta, osasin jopa nautiakkin ajastani, tein kaikkea kivaa ja tapasin mukavia ihmisiä. Kävin esim snorklaamassa. Yksi hienoin kokemus minkä oon ikinä kokenut. Mua on aina pelottanut vedenalainen maailma, mutta niin turhaa. Siellä oli niin kaunista!

En myöskään voi tietää olisiko mulla ollut yhtään helpompaa täällä Canggussa. Voi olla että se oli vaan harha ajattelua.

Takaisin Cangguun

Vaikka aloin jo nauttia olostani Gileillä, oli musta ihanakin palata Cangguun. Yksi hyvin aaltoileva, kuuma ja täysi venematka myöhemmin olin takaisin Balilla.

Liikenteen hulina ja aaltojen kohina. Kävelin rannalle ja en edes osaa kuvailla sitä tunnetta mikä mulla oli. Tuntui jotenkin rauhalliselta. Tuntui kuin olisi palannut kotiin.

Yks pikku fakta minusta. Rakastan aaltoja. Rakastan niihin hyppimistä ja sukeltamista. En viihdy uima-altaissa enkä oikeestaa edes hirveästi sellaisella rannalla missä ei ole aaltoja. Ja siksi heti kun pääsin takaisin Cangguun, hyppäsin aaltoihin uimaan.

Mitä seuraavaksi?

Mulla ”loppui” tällä viikolla loma ja aloitin tekemään etänä täältä töitä. Ensi viikolla lähden Thaimaaseen ja on vähän haikea fiilis sanoa heipat Balille. Oon kuitenkin hyvin onnellinen siitä, että Thaimaassa pääsen jatkamaan honeymoonia, tällä kertaa yhdessä ❤️

Arjesta täällä Canggussa kirjoittelen myöhemmin, mutta sen verran kerron, että täällä on ollut oikein mukava olla.

-J